Opin rukoilemaan jo lapsena, kun äitini opetti iltarukouksen. En millään muista, mikä se oli – ehkä levolle laske luojani, tai joku sen tapainen. Se vaikutti silloin minussa sen, että rukous tuntui luonnolliselta, ja tuntui hyvältä turvautua johonkin suurempaan aina kun oli tarvetta. No nuoruudessani loitonnuin totaalisesti rukoilemisesta. Lähes...