Merkillinen oikeudenkäynti
Aikamme on täynnä selviytymisen tarinoita. Yksi on päässyt vapaaksi riippuvuuksistaan, toinen parantunut vakavasta sairaudesta, ja kolmas toipunut suuresta vastoinkäymisestä. Melkoinen selviytyminen on kuvattu Johanneksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa, kun eräs nainen, jonka nimeäkään ei mainita, vapautetaan kuoleman porteilta kummallisen oikeudenkäynnin jälkeen.
Jeesus oli temppelialueella aamulla aikaisin. Paikalla oli varmasti myös roomalaisia sotilaita vartioimassa järjestystä. Kun oli kyseessä temppelialue, siellä oli myös uskonnollisen lain vartijoita. Oli sellaisia, joiden mielestä Jeesus ei ansainnut sitä kunnioitusta ja arvostusta, jota tavallinen kansa hänelle soi. Lain tuntijat ja sen vartijat halusivat Jeesuksen hengiltä, pois häiritsemästä uskonnon harjoittamista. Ei enää luvattomia tapahtumia, sellaisia kuin sairaiden parantamisia, syntien anteeksiantamista, ei toivon sanoja tuomituille. Sellaista taustaa vasten tämä näytös tapahtuu.
Yhtäkkiä eräs nainen raahataan Jeesuksen eteen. Hänet on saatu kiinni itse teosta - aviorikoksesta. Kivittää kuuluisi lain käsky, mitähän Jeesus tekee ja mitä sanoo tälle naisparalle. Jäljellä on vain huonoja vaihtoehtoja. Jos hän päästäisi naisen pälkähästä, niin hän olisi lainrikkoja. Jos taas käskisi kivittää, niin siitä seuraisi ristiriita roomalaisten kanssa, jotka olivat hallitsevassa asemassa maassa. Juutalaisten ei ollut lupa tuomita ketään kuolemaan. Nainen onkin vain välikappale tässä näytelmässä ja kuinka usein niin on vieläkin. Heikommat osapuolet ovat usein vain välikappaleita poliitikkojen ja muiden valtaa pitävien käsissä. Vaalien jälkeen heidän oikeutensa unohdetaan.
Jeesus kumartuu ja kirjoittaa maahan sormellaan. Päivä oli sapatti ja silloin ei ollut lupa kirjoittaa. Mutta maahan sai kirjoittaa, sillä siitä ei jäänyt lopullista jälkeä. Se kertoo myös siitä, kuinka Jeesuksella on koko aika tilanne hallinnassaan. Hän ei jää neuvottomaksi mistään mitä hänen eteensä tulee, eikä menetä hermojaan minkäänlaisen tilanteen kohdatessa. Ei Jeesus astunut askeleita taaksepäin silloinkaan, kun hänen eteensä tuli riivattuja, pitaalisia, sokeita tai rampoja. Hän antoi aina oikean avun, tai sanoi sanoja, jotka siinä tilanteessa antoivat vapauden sidotuille.
Jeesus käskee laittaa tuomion käytäntöön, mutta millä tavalla? "Se teistä, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven." Äkkiä kaikki muuttuu. Sama laki sanoo myös, että yksikään ei ole synnitön. Hän, joka aloittaisi toimituksen, toimisi kirjoituksia vastaan ja joutuisi häpeään. Niinpä kaikki syyttäjät luikkivat hiljaa tiehensä yksi toisensa jälkeen. Jäljelle jää vain Jeesus ja nainen. Keskustelu käynnistyy näiden kahden välille. "Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Herra, ei kukaan". Nainen on yhä kysymysmerkkinä siitä mitä tapahtui. Hän odotti jo viimeisen päivän koittaneen. Sitten naisen puolustaja vielä jatkaa sanomalla: "En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä". Siis mitä traumaterapiaa parhaimmillaan! Sisäisesti särkynyt ihminen kootaan yhteen pala palalta, hänet vapautetaan ja hänelle tarjotaan tulevaisuus ja toivo.
Ylhäältä tuleva apu on hyvin henkilökohtaista, juuri ihmisen tarpeisiin räätälöity. Kun rikki revityn ihmisen puolustajaksi astuu itse maailmankaikkeuden luoja, joutuvat syyttäjät alakynteen, ja syyllisyyden ja häpeän alla elävä vapautetaan.
Mirja Keskinen