Uuden edessä

Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. (Jes.43:19)

Uusi vuosi on usein aikaa, jolloin pysähdymme tarkastelemaan elämäämme, tekemään inventaariota ja asettamaan lupauksia. Samalla se kutsuu meitä miettimään, mitä Jumala haluaa tehdä niin yksilöiden, kuin seurakunnan keskellä.

Nyt onkin hyvä hetki pysähtyä ja lähteä rukouksen kautta uuteen vuoteen. Rukous ei ole mikä tahansa asia, vaan se on väline, jonka avulla Jumala tuo elävää vettä kuivuuden keskelle ja virvoittaa niin yksilöt, kuin koko seurakunnan.

Rukous avaa padot

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. (Joh. 4:14b)

Joskus me voimme kokea elämässämme kuivia kausia, kuten Jesaja kirjoittaa. Silloin meille annettu ase on viimeistään otettava käyttöön.

Rukous avaa sydämen padot, jotka ovat ehkä umpeutuneet. Kun Jumala alkaa jälleen vaikuttamaan sisältäpäin, se murtaa padot ja meistä tulee lähde, joka virvoittaa ja vaikuttaa myös ympärillämme oleviin.

Efesolaiskirjeessä on kuvattu Jumalan taisteluvarustus, joka huipentuu kehotukseen rukoilla kaikissa tilanteissa ja kaikkien pyhien puolesta (Ef. 6:18–19). Meidän tehtävämme ei ole taistella yksin, vaan rukoilla toistemme puolesta, sillä rukouksen kautta tiet tasoitetaan ja vesilähteet avataan. Kun haluamme rakentaa elämäämme ja seurakuntaamme Jumalan johdatuksessa, on hyvä muistaa Psalmin kirjoittajan sanat:

Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. (Ps.127:1)

Rukous ei ole vain hengellinen harjoitus, vaan seurakunnan ja yksilöiden elinehto. Lähdetään siis yhdessä rukouksin uuteen vuoteen.

Leif Åkerlund 

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1.Joh.4:10